Can you hear the world's cry

Nyt voin hyvällä omatunnolla sanoa, etten ole kerennyt oikesti kirjoitella tänne. On ollut niin paljon asioita mietittävänä ja joulukin oli tossa välissä. 
En toivonut mitään, mutta sain joululahjaksi ihania astioita ja lakanoita. Eli siis kaikkea hyödyllistä. 
Mutta siis syy miksi en ole kirjottanu tänne on se, että mä olen raskaana.
Olin raskaana. 
Eli siis mun päivät on menny aikalailla siihen, että olen miettinyt että mitä teen tän asian kanssa. Ja tänään sitten kävin Jyväskylässä Keskus-sairaalassa. 
Ja tottakai nyt tuntuu pahalta, mutta mä en ole oikein antanut itelleni lupaa ajatella, että mulla olis lapsi tai että se mahakipua ja oksennnusta aiheuttava on pieni vauva. Oon vaan työntäny kaikki ajatukset pois. Ja vaikka jotkut ihmiset ajattelee, että abortti on murha niin ei se musta ole. Musta ei ole oikein lapselle synnyttää sitä maailmaan jos sitä ei halua? Ja jos ei ole valmis kantamaan siitä vastuuta. Mutta on silti monet itkut tullu vännettyä, mutta näin on parempi. Onneks mulla on ollut ystäviä jotka on ollu mun tukena ja äiti<3 


"Voin olla ulkoapäin kova ja vahva, mutta sisältä heikko ja hutera. Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko, mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri. Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin, vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua kipeämmin kuin koskaan. Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut, että heräisin unesta, pahasta sellaisesta. Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä. Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä." 

LOPPU

Happy sunday :)

Tuli viikonloppuna vähän värjäiltyä hiuksia. Ois voinu kyllä sen jättää ihan kokonaan väliin. Värjäsin ensin hiukset "vaaleista vaalein tuhka" hiusvärillä. Siinä sitten meni 4 vuoden työ. Halusin vähän sellaiset hiukset, että ei ois tarvinnu koko ajan olla värjäämässä, että ei menis hiukset niin huonoon kuntoon. No lopputulos oli sitten niin kamala, että sitä on vaikea kuvailla ees. Mun hiuksista tuli semmoset mummonharmaan. Violetti-siniharmaat. Oli aika lähellä, ettei itku päässy. Ensin äiti leikkas huonot latvat pois, eli noin 15cm ja sitten hiustenvärjäys menee pilalle. No ei muu auttanu, kun kaverin poikaystävän Matin hiukset värjättiin samalla niin sille jäi vaaleanruskeaa hiusväriä. Heitettiin sitten se loppu mun päähän ja tänään kävin vielä ostamassa maitosuklaan värisen värin. Eli nyt sitten ollaan brunetteja. Mutta sanon, että kyllä harmittaa. 

Ja nyt oon käyny jopa koulussa :) Olin koko viime viikon koulussa ja puhuin opettajan kanssa ja valmistun  varmaan tänä vuonna sittenkin. Kyllä tuntuu kivalle :) 

Paitsi kelalta tuli laput, mun tuet on lakkautettu. Pitää kirjottaa sinne joku lisäselvityslappu. Toivotaan, et se menee läpi :) 

....

Tässä kerkes talvi tulla ja mennä sillä aikaa. Oli aika mukavaa, kun lunta satoi. Tuli käytyä luistelemassa Empun ja pikkusiskoni Emmin kanssa. Ja tuli sitten vähän törttöiltyäkin. Peruutin nimittäin toisen auton kylkeen.  Voin vannoa, että  niin noloa tilannetta ei heti muistu mieleen. Mutta onneks se toinen auto meni vakuutusten piikkiin, ois muuten tullut tälle tytölle aika kova lasku. Ihan, kun sitä rahaa muuten oiskin.
Huomenna ois pakko vähän mennä kouluun, kun meillä on lauantainakin vielä koulua. Järjestetään jotkut hienojenmiesten bailut kaupungintalolla.
Tänään alkoi siis joulukuu eikä mulla ole joulukalenteria?? Missä vika piilee? Äänekoskelle avattiin uusi iso city-market ja siellä ei myydä kalentereita.
En oikein ole muuta tehnyt, kuin katsellut koko viikon elokuvia :D Pirates of the caribbeanin uusimman, sekä Aamunkoin ensimmäisen osan. Ja saan joululahjaksi Gossip girl.in ekan tuotantokauden, kiitos Hanna<3 Ja ihana iloinen tapahtuma myös, musta tuli kummitäti. Ihanan pienen suloisen kissan, Rakkaan kummitäti.

 

 

Okei, en ymmärrä miks Rakas meni väärinpäin mutta siinä se nyt on <3 Ihannuus-.

Ja sitten! Äiti vähän leikkas mun latvoja. Eli siis hiuksista lähti varmaan semmosen 15cm pois. Että R.i.p Hiukset.

Something in my box

Eilen oli isänpäivä, en nähnyt omaani lainkaan. Vai olenkohan keksinyt koko iskän?
Löysin laatikoideni kätköistä vanhoja runojani, kun kaivelin äidinkielentehtäviäni jotta rakas ystäväni saa omansa suoritettua :)

"Tänään taivas itki kanssani.

Kyyneleet putoilevat päälleni, kämmeniini.

Ripsivärinä poskilleni

maistuvat suolalta huulillani.

Kohotin katseeni taivasta kohti 

ja tiesin että jossain jollakin 

on vielä suurempi ikävä" 

"Sinulla menee hyvin

Muulla ei kaiketi ole merkitystä

Anteeksi- olisi kiva kuulla

tai sitten - annan anteeksi" 

"olkapäät on ruskettuneet

vaikka ulkona on talvi

sisällä on talvi'

Sen hiukset on vaaleet,valkoiset

Silmät suonsilmäkkeet, ei se mitään käytä

Sillä on sydämmessä iso haava jota se ei osaa parantaa

ei kukaan muukaan

Nyt se miettii

ei anna kenenkään enää yrittää"

"Öisin nään unta siitä 

mitä minulle teit

Kun kysytään 

miksi pelkäät

voi vain sanoa ettei minulle ole hätää

Silti sinun kätesi 

tuntuu vieläkin poskellani

satuttaen

Mustelmat 

joita luultiin lyijyksi

joihin sinä tarjouduit ostamaan

meikkivoidetta"

"Ambulanssin ääni 

saa minut vieläkin värähtämään

Tunnen saman kylmyyden tunteen uudelleen 

ja mietin 

milloin susta yli pääsen?

En muista enää hymyäsi 

vain päivän jolloin lähdit

ja äidin 

joka piteli sinua

peitteli varpaasi

ettei sinua paleltaisi"

Eli siinä oli itsetekemiäni runoja vuosien varrelta. En jaksanut kuin muutaman laittaa. Mutta nyt on tämän tytön nukkumaan menoaika, joten good night.

Things that I like

Koulussa on tylsää, joten jos listaisin asioita joista pidän  :)

 

Liv Tyler , maailman söpöin nainen 

Vampyyrin päiväkirjat

Harry Potter kirjasarja. Elämäni loppui kuin luin viimeisin kirjan tietäen, että jatkoa ei ole.

Paras elokuva ikinä, katsoin kerran kolme kertaa peräkkäin ja joka kerralla itkin. Leffahan kestää myös sen noin sen kolme tuntia. Katsomisen arvoinen ja kyynelten.

Jep, meikkaaminen mikäs sen ihanampaa.

 

Jos vain oman koiran saisin niin sitä aina raa-kastaisin <3 

Mutta  nyt tässä odotellessa, että Emppu laittaa Nordig-tv.n salasanan, että pääsen katselemaan Vampyyrinpäiväkirjoja. 

Tilasin muuten Sims 2 itselleni, ett' kohta voi olla semmonen homma etten muuta teekkään kun pelaa. Että byebye mun sosiaalinen elämä. Tänä aamuna oli muuten pakkasta, ja se asia ei ollenkaan piristänyt mun päätäni koska tiet jäätyy ja minä ajan autoa. Asia ei ole hyvä yhdistelmä. 

Tilasin jotexilta muuten uuuden päiväpeiton ja jouluverhot. Ihanaa kun Joulu tulee, puspus. 

Lisää kuvateksti

and I really like you boy

Uusi viikko lähti taas käyntiin ja ei kaukaankaan, kun on joulu :) Tänään oli koulussa ensiapukurssi ja tuli istuttua koulunpenkillä neljään asti. Voin vannoa, että teki aamulla tiukkaa nousta sängystä ylös.

Viikonloppuna oli kivaa, oltiin Empun kanssa Sumiaisissa. Lauantaina oli Empun sedän pyöreät ja kävästiin siellä. Tai siis mä luovutin jo tossa puol kahden maissa, kun Eemeli konttas ympärikännissä puoli kuuden aikaan. Ja kehtas vielä alkaa kuorsaamaan niin kovaa, että oli pakko eka vähän pidellä sitä nenästä kiinni, mut huomasin ettei se mitään auta niin luovutin ja käännyin vaan toiseen päähän. Saipahan sitten ihanan aamuherätyksen, kun näki mun varpaat ensimmäisenä kun silmänsä avas.

Mutta nyt tuo ihanuus tekee meille pitsaa. Olen onnellinen parisuhteen omistaja.

mut ei tässä taas muuta heipparallaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

I thought I was a millionaire but... oops

Jepjep, suurimmat anteeksi pyyntöni laiskuuteni tähden mutta en vain yksinkertaisesti ole keksinyt mitään kirjoitettavaa. Elämäni on tylsää, se on vain karu totuus.
Eilen tuli käytyä Jyväskylässä, Seppälänkankaan isolla kirpputorilla. Ei sieltä oikein muuta mukaan lähtenyt kun parvekkeella bambumatto vai mikä lie ja maljakko. Muuten on tullut osteltua asuntoon kaikkea ihanaa, ja tänään tilasin vihdoin ja viimein sen päiväpeiton mikä on pitänyt ostaa jo muutama kuukausi sitten sekä jouluverhot keittiöön.
On niin kiva ostaa kaikkea uutta, mutta hymy kyllä vähän hyyty kun kävin automaatilla.

Viime viikkoina ei oikein ole tapahtunut mitään mullistavaa, mitä nyt tuli käytyä vähän ravintola kalliossa lauantaina, ja ainut mitä sain oli jumalaton krapula ja mustelmat. Tosin, äiti soitti yöllä, että saako se tulla rakkaan lapsensa siis minun tietenkin luokse nukkumaan. Oli ihanat keskustelut äitin kanssa siinä seittemän aikaan aamusta siitä millon lopetin iskän kanssa saunassa käymisen sun muuta.

Mutta lähen tästä käymään vielä suihkussa ja vähän iltapalaa kera hyvän kirjan.


Ja sitten vielä p.p.p.p.p.s vähän kuvaa siitä millasen letin haluisin jos oisin miljonääri :) SIIS letit/hiukset.

Kiitos.

so bored..

Uuuu, ei oikein oo syntynyt tekstiä tänne, kun elämäni on ollut niin sanoinkuvaamattoman tylsää. Tulin just kotia Sumiaisista missä oltiin Empun ( jep, pojan nimi uskokaa tai älkää) siis mun poikaystävän porukoiden luona yötä. Opintolainakin tuli ja meni, mutta sainhan vaikka mitä uutta kivaa. Kämppä tuli siivottua oikein kunnolla kerrankin ja voin kertoo, että miten ihanalta tuntuu tulla kotiin kun on paikat ojennuksessa.
Vaihoin muutenkin vähän värimaailmaa, kun ennen oli vaan punasta mutta nyt sitten innostuin vihreästä niin ostin vihreät kynttilänjalat ja laiton vihreän taulun seinälle. Näyttää paljon kivemmalta. Mutta nyt oikestaan  voisin alkaa katselemaan Vampyyrin päiväkirjoja, kun ei oikein ole muutakaan tekemistä kun Emppu jäi Sumiaisiin laittamaan autoa tai siis purkamaan, kun ei siitä kolariautosta oikein enää ole jäljellä mitään. Voi olla hieman omituista nukkua yksin, mutta hyvää se vaan tekee olla välillä erossa.

siinä on vähän pikturea, tosin huono laatusta mutta ajatushan se tärkein on.

Mutta adios :)

Taas syksy tää mut yllättää, ei kesän muistot mieleen jää

Se ois sitten uus viikko, uudet kujeet. Tänään tosin vähän laiskotti joten jätin koulupäivän väliin,enkä oikeestaan malttanu nousta ylös, kun ulkona oli niin pimeää. Mutta viime viikosta...Sain ajokortin torstaina, wohou joten tuli oltua kuskina koko viikonloppu. Ihan hyvin se lähti sitten sujumaan, pitäis vain alkaa luottamaan omaan ajotaitoon hiukan enemmän.
Viime viikko oli aika tylsä, olin poikaystäväni (onpas outo sana, se nimittäin tuli viralliseks vasta eilen, vaikka on tässä jo parisen kuukautta tullu pyörittyä) luona Sumiaisissa, ja sen vanhempien luona ekaa kertaa.
Tänään tulin vahtimaan ihania pikkusisaruksiani, kun äiti ja sen miesystävä meni mökille laittamaan talvikuntoon paikat. Joten uunissa on lihamureke hellalla perunamuusi ja illalla aattelin vielä tehdä vähän lettuja lasten iloksi. Tänään tuli myös opintolainan päätökset, että torstaina pitäis olla rahaa tilillä!!! Ja H&M.ltä tuli tilattua uusia vaatteita, vähän pipoa ja kenkää sun muuta turhaa. Mutta jos sitä lähtis laittamaan pyykit koneeseen ja elloksen sivuille kattelemaan uutta päiväpeittoa sänkyyn.
Palaamisiin....

Always on my mind, always in my heart

Kerronpas tänään jotain mikä muutti mun elämän kokonaan. 7. kesäkuuta 2003 mun nuorin sisaruksista kuoli. Sen kuolinsyy oli tuntematon, eli tällöin sitä nimitetään pikkulapsien tapauksissa kätkytkuolemaksi. Kätkytkuoleman syytä on koitettu selvittää ja ainakin yks teorioista on, että nukkuessaan vauva vaan kuvittelee olevansa takaisin äidin mahassa ja lopettaa hengittämisen.

Muistan siitä päivästä oikeastaan aika vähän ja sen jälkeisistä päivistä vielä vähemmän. Olin kaverin luona yökylässä ja äitin piti tulla hakemaan neljän aikaan. Mulle tuli jo aamupäivästä outo olo ja koitin soittaa kotiin, että tulkaa hakemaa, mutta puhelimeen vastattiin ja sanottiin, ettei nyt kerkeä puhumaan. Oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Sitä tunnetta ei voi ees kuvailla, kun kävelin ja näin miten helikopteri laskeutu jonnekkin meidän lähelle, poliisit ajaa ohi ja sitä mietti vaan päässään, että mitä täällä tapahtuu? Kummitäti tuli sitten hakemaan mua, ja kun istuin autoon se sano vaan, että:" Pakko kertoa nyt ennenkun ollaan teillä, ettet järkyty niin paljon, mutta Jenni... niki on kuollu." Koko automatkan istuin hiljaa, enkä ajatellut mitään. Pääsin kotiin missä äiti istu nojatuolissa Niki sylissä, kapaloituna peittoon. Menin äitin luokse ja muistan, että se sano vaan: " Laitetaan Nikin varpaille peitto, ettei palellu."

Seuraavat päivät olin mun tädin luona. Istuin serkun huoneessa ja katoin semmosta lasten kattolamppua ja kuvittelin, että Niki keinuis sillä lampulla. Kaks päivää istuin vaan, mietin että miten tämmöstä voi tapahtua. Ei pienten lasten kuulu kuolla? Mitä pahaa ne on mukamas kerenny tekemään, että ne viedään pois? Mitä pahaa me oltiin tehty, että Niki vietiin meiltä pois? Kahdeksan vuotta kulunut enkä ole vieläkään saanu vastausta.
Tiedän, etten tule koskaan unohtamaan eikä kipu koskaan katoa ihan täysin. Sen kanssa vain on opittava elämään.

Niki 

 

 

                            Rakastan sinua pikkuveli, enkä koskaan unohda <3

Harrastus

Hyvää sateista perjantaita vain. Ajattelin tänään tehdä postauksen mun piirrustuksistani joita on kertynyt vuosien varrella jokusen verran. Olen piirtänyt pienestä lähtien, mutta isosiskoni oli varmaan se joka sai minut kunnolla innostumaan. Saatettiin sateisina päivinä istua pöydän ääressä neljäkin tuntia ja piirtää vain. Ei ole mitään mukavampaa kun onnistunut piirrustus. Olen piirtänyt melkein pelkästään ihmisiä plus mangatyyppejä, mutta eilen kokeilin kukkien piirtämistä mikä onnistuikin ihan siedettävästi.

Mutta tästä päivästä. Otin vapauden pitää pienen pidennetyn viikonlopun vaikka koulua olisi ollut tänään. Mutta mitäs se haittaa neljännelle tässä kumminkin ollaan menossa. Kohta olisi lähdettävä viemään pikkusiskoa uimahalliin, kun eilen tuli puhelu ja itku kurkussa siskon pikkuinen soitti ja kysy, että voinko lähteä uimaan. Koittapa siinä sitten sanoa ei!
Illalla jos sitten lähtisi vähän partyparty. Huomisia oloja odotellessa.

Tämän tein ollessani 12 vuotias

Ei voinut piirtää kasvoja, ettei mene pilalle. 13 vuotiaana

13 vuotiaana

Lisää kuvateksti

Ensimmäisiä OIKEITA ihmisiä. 17 vuotiaana

17 vuotiaana

eilen :) pitää harjoittella vielä lisää tätä kukkajuttua

FRIENDS

Ajattelin kirjoittaa tänään aiheenani ystävyys. Se kuin on semmoinen asia joka ei mene ikinä pois muodista. Ystävyyden kai pitäisi perustua jakamiseen, tukemiseen ja tuen saamiseen. Vähän niinkuin  oravannahkakauppa ilman, että kumpikaan pitää kirjaa, kuinka monta valitussaarnaa on tullut vuodatettua ja kuinka monta kuunneltua. Ystävyys on sitä, että molemmat haluavat antaa ja jakaa. Valitse ystäväsi hitaasti, luovu heistä vielä hitaammin, Benjamin Franklinin sanoin. Hän taisi keksiä lisäksi ystävyyden salaisuuden; laatu korvaa määrän.

"Se on semmosta, mitä tänään? vedetään kännit ei mitään hätää"

"kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä, tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny - se on sussa"

Koulu on joskus kiva 

Joni <3

"tulee päivä jolloin joku näkee sinut sellaisena kuin minä nään".

Nää on sitten niitä vanhoja aikoja :> Allu ja Atte-Ville

Tiina<3 Yläaste ois ollu tuskaa ilman :) 

vaikka vuodet vierii on paikka sulle mun sydämmessä 

It's like yesterday

"joo, sä oot mun ystävä, järjestit mun elämän "

Tää on mun lauluni sadepäivän varalle

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/auto-rajusti-ulos-tielt%C3%A4-%C3%A4%C3%A4nekoskella/701898

Eli siis tämä viikko on menny vähän toipuessa kolarista. On alkanu kattelemaan elämää vähän eri kulmista, kun alkaa miettimään ettei se oma henki olekaan niin itsestään selvä asia. Onnea oli tuossa onnettomuudessa, etten joutunut kun yöksi sairaalaan. Aivotärähdystä ja pientä sisäistä verenvuotoa lukuun ottamatta kaikki hyvin. Oma pää ja ajatukset onkin sitten eri juttu. Kauhein asia onnettomuudessa oli varmaan, kun luulin että apukuskin paikalla istunut vähänenemmänkuin kaveri oli kuollut, kun se oli tajuton. Silloin iski se shokki ja en voinu tehdä muutakun huutaa. 

Ja tänään oli myös se inssi, jonka tietenkin menin sitten näin alkajaisiks kusemaan. Pieni vitutus päällä, mutta ollaan tässä 18 vuotta ilman ajokorttia selvitty, niin enköhän jaksa odottaa vielä sen pariviikkoa lisää. Ja oikeastaan, mitä mä ees teen koko kortilla? Ajan mehtään. Ja oli siitä vitutuksesta jotain hyötyä, pistin nimittäin imurin heilumaan kämpillä ja napit korviin, mikäs sen parempaa kuin vihainen imrointi? 

Ja vitutus kyllä jatkuu, satuin kattomaan sm-liigan sivulta pelintulokset niin Jyp meni sitten häviämään, kiitti pojat!

Mutta voisin lähtee kattelee telkkaria ton nallen viereen, palaillaan :) 

This is me

Tästä se nyt sitten lähtee. Blogin kirjoitus.


Alkuun voisin vaikka aloittaa kertomalla itsestäni ja läheisistäni. Eli olen Jenni, 18 vuotias tyttö/nainen Äänekoskelta. Asun aivan äänekosken keskustassa yksiössä johon muutin huhtikuussa entisen poikaystäväni kanssa. Nykyään asustelen yksin, ainakin melkein. 
En harrasta mitään, käyn vain koulussa  ja vietän aikaani ystävieni kanssa tekemällä milloin mitäkin. Koulua käyn Hotelli-ja ravintola-alalla viimeistä vuotta, toivottavasti.


Perheeseeni kuuluu äiti, isäpuoleni Ilpo sekä pikkusisarukseni Emmi ja Juuso. Oikea isäni asuu meistä noin sadan kilometrin päässä. Emme näe usein, mutta tiedän olevani isän lempityttö, joskin ainoakin. Ystäväkaartini on laaja, mutta on kolme ylitse muiden. Että heipä hei Jassu, Mellu ja Hanna. 


Mutta luulen, että tärkeimmät asiat tulivat jo julki. Joten jatkan huomisen jännittämistä. Kello 09.15 starttaa katsastuskonttorin pihasta auto ja Jennillä alkaa inssi, rukoilkaamme. 

Äiti

Rakas pikksisko