En toivonut mitään, mutta sain joululahjaksi ihania astioita ja lakanoita. Eli siis kaikkea hyödyllistä.
Mutta siis syy miksi en ole kirjottanu tänne on se, että mä olen raskaana.
Olin raskaana.
Eli siis mun päivät on menny aikalailla siihen, että olen miettinyt että mitä teen tän asian kanssa. Ja tänään sitten kävin Jyväskylässä Keskus-sairaalassa.
Ja tottakai nyt tuntuu pahalta, mutta mä en ole oikein antanut itelleni lupaa ajatella, että mulla olis lapsi tai että se mahakipua ja oksennnusta aiheuttava on pieni vauva. Oon vaan työntäny kaikki ajatukset pois. Ja vaikka jotkut ihmiset ajattelee, että abortti on murha niin ei se musta ole. Musta ei ole oikein lapselle synnyttää sitä maailmaan jos sitä ei halua? Ja jos ei ole valmis kantamaan siitä vastuuta. Mutta on silti monet itkut tullu vännettyä, mutta näin on parempi. Onneks mulla on ollut ystäviä jotka on ollu mun tukena ja äiti<3
"Voin olla ulkoapäin kova ja vahva, mutta sisältä heikko ja hutera. Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko, mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri. Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin, vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua kipeämmin kuin koskaan. Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut, että heräisin unesta, pahasta sellaisesta. Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä. Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä."
LOPPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti