shopholic

Huomaa että kevät tulee. Joillakin alkaa menjalkaa vipottamaan, mulle lähtee vähän shoppailu käsistä :) Mut ihana saada kevääks koti oikein nätiksi ja keväisen näköseks. Nyt mulla on kaikki niin valkoista paitsi makuuhuone on semmoinen väripilkku. Mutta mitä siis tilasin, niin vihdoin uuden maton tai siis ei tuo vanhakaan vanha ole mutta hirveän epäkäytännöllinen koirataloudelle. Karvamatto siis. Niin nyt tilasin uskomattoman halvalla kodin1 nettisivuilta bukleematon, kaksi kappeletta itseasiassa kun oli niin vaikea päättää väriä :D Ja siis halvalla koska iso matto 160x230cm maksoi vain 10,35e. Jos on sattunut joku viba toivon että se selviää vasta, kun matot on lähetetty!

En osaa sitten yhtään laittaa näitä kuvia, ne ei mene ikinä sinne minne tahdon.

Keittiöön tilasin sitten kelta-valkoiset räsymatot <3 Ja limenvihreät verhot. En niin malta odottaa, että kaikki saapuu postiin. Sitten ajatelin laittaa kaikkia yrttejä kasvamaan ikkunalle.


Tilasin tietenkin itesellenikin jotain, tottakai :D Nelly.comista löytyi alesta kaikkea ihanaa.

Ja hm.ltäkin löytyi  jotain mutten jaksa linkittää niitä koska kaikki oli vain semmosta perusvaatetta. Ne onkin ainoat mitä sieltä viitsii tilata.

Pitkästä aikaa

Hei taas vaan kaikille, näin todella pitkästä aikaa.
On tapahtunut paljon asioita, muunmuuassa muutto tänne mämmelle omakotitaloon. Ihanaa on ollut, koira nauttii. Huonoja puoliaika toki, sähkölaskut hieman päätä huimaa vaikka lämmitämme puilla, ei ole katuvaloja joten ulkona ei tule liikuttua paljon pimeäntulon jälkeen. Odotan innolla kesää, että pääsen kasvattamaan oman kasvimaan ja ehkä muutaman mansikkapenkin.

Olen edelleen osa-aikatyössä, tosin eri paikassa. Nyt tekeekin mielellään töitä kuin kelalle tuli uusi muutos vuodenvaihteen jälkeen jossa saa tienata ansiotuloa 300e/kk ilman että se tipauttaa tukia. Täytyy sanoa, että kyllä se motivoi tekemään töitä kun siitä jää jotain edes käteen :)

Oltiin joulu mökillä, mentiin aika heikoilla jäillä mutta hengissä selvittiin. Sain joululahjaksi Empulta ihanat uudet Haltin talvikengät<3 ja empun porukoilta Haltin makuupussin sekä kaikkea muuta pientä ja mukavaa.
Uusivuosi me vietettiin Lapissa, Empun siskon ja sen poikaystävän kanssa sekä empun sedän ja tämän tyttäystävän. Koiratkin olivat tietenkin matkassa, Pimu,Hilma ja Olga. Uusivuosi meni selvinpäin, Emman kanssa makoillen kun tämä oli oksennustaudissa. Emppu sairasti sen jouluaattona, minä uudenvuoden jälkeen. Oltiin Kuusamon alapuolella, lähellä venäjän rajaa Hossassa. Nähtiin poroja, käytiin retkillä ja laskettiin pulkkamäkeä.

Maananta kävin lääkärissä ottamassa ehkäisykapselin. Eli semmoinen tulitikun kokoinen juttu työnnettiin käsivarteen. Kyllä sattui, mutta onneksi ei enää. Pois ottamiseen on onneksi kolme vuotta niin kerkeän keräämään rohkeutta siihen. Mutta nyt on mukava kun ei tarvitse muistaa ottaa pilleriä joka päivä. Ja pitemmän päälle kapseli tulee paljon halvemmaksi, kuin pillerit.
Koitan miettiä mitä muuta on tapahtunut, kuin viime kerran kirjoituksesta on niin kauan aikaa. Vois ladata puhelimeen bloggerin niin saisi suoraan laitettua kuviakin. Muuten on niin hirveä homma siirtää ensin koneelle ja sitten tänne.

Mutta ennenkin tää kirjoitus alkaa menee aivan liirunlaarumiksi niin sanon heipat ja alan siivoamaan asuntoa, laitan kuvia uudesta kunhan saan kaiken laitettua nätiksi :)
Ja vielä .. Mun instagram nimi on lindejenn jos kiinnostaa!

Heippa vaan kaikille

True love, where we find it?

Mä olen miettinyt.

Onko elokuvissa tapahtuvat rakkaustarinat ikinä tosia? Onko niin oikeasti käynyt? Onko olemassa "kunnes kuolema meidät erottaa" suhteita, vai onko ne vaan tosi elämän ihastumista mikä ajan kuluessa muuttuu normi parisuhteeksi. 

Että onko kukaan oikeasti kokenut sellaista rakkautta, että kuolisi toisen puolesta ja suudellessa näkee tähtiä? Onko ihmiselle olemassa elämänkumppani, sieluntoveri joka vain odottaa jokaista mutta hyvin harva löytää sen oikean? 

Ja mistä sen tietää, kun löytää sen oikean? Vai tietääkö sen vain. 

Aina sanottaan, ettei elämä mene kuin elokuvissa mutta kyllähän elokuvatkin perustuvat toteen. Joten onko siis tosirakkautta oikeasti? 

Onko joku kokenut sen? 

Olenko minä? Kokenut, koenko yhä vai enkö ole löytänyt ja tulenko löytämään? 

Ja mistä kaikki nämä kysymykset tulee. Olen ehkä katsonut liikaa telkkaria. 

Työttömyys kannattaa

Hei taas :>

Ollut ihana keli kyllä tällä viikolla, onneksi ei ole ollu töitä. Ja mitäpä sitä turhaan töissä käymään, kun työttömänä saa ENEMMÄN rahaa. Tuli juuri huomattua. Olin heinäkuussa noin kymmenen päivää töissä ja mun mielestä ainakin näin loogisesti ajateltuna, jos käyt töissä vaikka se olisikin osa-aikatyö niin siitä kuuluisi jäädä taskunpohjalle hieman edes enemmän kuin mitä työttömänä. No näin ei näköjään ole. Kysympähän vaan, kuka haluaa sitten tehä töitä jos siitä jää miinukselle?

Hainpa muuten maanantainakin salikortin itselleni, tosta Äänekosken Kuntokeskuksesta. Tänään on välipäivä. En halunnut ottaa, kuin sen kuukauden kortin enkä jäsenyyttä koska ajattelin että käyn kuukauden päästä joku pari viikkoa uimassa, etten kyllästy.

Hilma taas.
Maanantaina jätin sen yksin siksi aikaa kun vein roskat ja käväsin varastolla. Noin 5min. Oli ollut nätisti. Samana päivänä kävin vielä äkkiä kaupassa, mulle meni suunnilleen joku 20 minuuttia. Sillä välin se oli päässy vessaan ja repiny joka ikisen vessapaperirullan. Halleluujaa ja kiitos Hilman. Ootin, että se rauhottuu ja menin ulos pariks minuutiksi jonka jälkeen tulin sisälle ja kehuin sitä että sillä jäis hyvä maku suuhun.
Keskiviikkona menin aamulla salille, koira jäi kotiin yksin noin tunniksi. Taas se oli syöny kengät ja levittäny koko huushollin. Laitoin sen arestiin pikkueteiseen puoleks tunniks ja kun päästin pois en huomioinu sitä kahteen tuntiin.
Missä se raja menee et se alkaa hajottaa paikkoja? Heti kymmenen minuutin päästä vai viidentoista??

Käytiin tiistaina moikkaamassa Hannan ja Anninan kanssa Hilman ja Onnin kasvattajaa. Ne piti kans yhden pennun itsellään Hildan. En tiedä mikä Hilmalle tuli kun oltiin siellä, mutta se säikähti jotain tosi pahasti. Mietin, että kun sorsastus alko just sillon kuin mentiin sinne (aseet paukku) muttakun Hilma on päässy yli jo paukkuarkuudestaan, kun onhan se ollut Empun mukana jo metällä. En tiedä? Koiran kumminkin säikähti niin pahasti, että juos suoraan autoon ja ei suostunut tulemaan enää ulos. Saatiin se onneksi houkuteltua vielä tulemaan leikkimään muiden koirien kanssa ettei koko reissu mennyt ihan pilalle :)

Mutta hyvää loppuviikkoa kaikille!

Ongelmia paratiisissa

Huomenta kaikille.
Oon aamuvirkku kuten huomaatte. Olin kaks viimestä viikkoa töissä Äänekosken Eurestilla. Siellä tehtaidenruokalassa niin mulla alkoi työt jo kuudelta joten piti heräillä siinä puol viiden aikaan aina, että kerkes käyttämään koirankin ulkona. Mutta nyt on siis työt tältä kuulta ohi. Oon ihan tyytyväinen koska ette usko millainen shouwaaminen on kelan kanssa jos käyt osa-aikatyössä. Koko ajan saa olla viemässä uutta paperia sinne toimistoon, koska hups on laskettu että olet saanu palkkaa 1300e vaikka todellisuudessa tiliä on tullut 500e. Missä mättää??

Viime viikko oli kyllä yhdenlainen. Sanon, että hampaita tuli kiristeltyä jonkin verran. Hilma nimittäin siis jäi siis yksin kotiin, kahdeksaksi tunniksi. Ensimmäisen viikon kaksi ensimmäistä päivää pyysin kaverini tulemaan katsomaan Hilmaa, että se joutui olemaan vain noin neljä tuntia yksin. Kaikki meni vallanmainiosti.  Yhden päivän se jopa oli sen kahdeksankin tuntia yksin ja erittäin nätisti. Mutta sitten seuraava viikko.... mitä katastroofia! Joka paikka oli syöty ja myllätty. Ja tarkoitan siis kaikkea. Naulakot oli irti seinistä, vaatteet rikottu, vessasta haettu kaikki pesuaineet ja levitetty ympäri asuntoa. Mikä sitä vaivaaaa!!!?? Jätin sille tyhjiä maitopurkkeja joihin piilottelin raksuja, jätin luita ja piilottelin maitonappeja ympäri asuntoa. Silti joka kerta asunto oli kuin pommin jäljiltä. Oon koittanu aina sitten kun oon tullut kotiin ja rauhotuttu niin lähtenyt uudestaan ja ollu pari minuuttia oven takana ja tullut pois ja kehunut kauheesti, että sillä jäis hyvä maku suuhun yksinolosta. Eipä auttanut. Alkaa keinot olemaan vähissä.
Ei kellään olisi hyviä neuvoja?


Ja mulle on tulllu kaaauuuheee tatuointikuume. Aivan kamala. Tiedän jo seuraavan tulokkaan. Aattelin jatkaa tota entisetä tatuointia mikä on selässä, sellaisella puhallettavalla voikukalla. Se kävin niin nätisti siihen tekstin perään. Toinen ois sitten teksti lähtemään kaulanvarresta kohti olkapäätä. Tekstiks siihen tulisi, että "we only are what we remember" ja kolmas, en oo suunnitellu tän ottamista mutta Norsu.. aivan mahtavan näköinen tatuointi
.

   Tämmöisiä mä täällä mietiskelen.
Mutta hyvää maanantaita kaikille ja kiitos vinkkejä Hilman suhteen! :)

Hilma

Mun pieni Hilma-Pinja, ikää jo 9 kuukautta <3 

They say it's a broken heart but I hurt in my whole body

Mä olen luullu, että tiedän tunteen kun sydän revitään rinnasta ja sen päällä pompitaan. 

Olin oikeessa

Se tuntu tältä.

Kun kaikki minkä varaan olet tehnyt elämässä päätökset, lakannut harkitsemasta vaihtoehtoja ja b-suunnitelmia. Kaikki mitä olet ollut tai luullut joskus olevasi viedään pois. 

Kenellä on sellainen valta?

Kaikilla.

"They say it's a broken heart but I hurt in my whole body"