Löysin laatikoideni kätköistä vanhoja runojani, kun kaivelin äidinkielentehtäviäni jotta rakas ystäväni saa omansa suoritettua :)
"Tänään taivas itki kanssani.
Kyyneleet putoilevat päälleni, kämmeniini.
Ripsivärinä poskilleni
maistuvat suolalta huulillani.
Kohotin katseeni taivasta kohti
ja tiesin että jossain jollakin
on vielä suurempi ikävä"
"Sinulla menee hyvin
Muulla ei kaiketi ole merkitystä
Anteeksi- olisi kiva kuulla
tai sitten - annan anteeksi"
"olkapäät on ruskettuneet
vaikka ulkona on talvi
sisällä on talvi'
Sen hiukset on vaaleet,valkoiset
Silmät suonsilmäkkeet, ei se mitään käytä
Sillä on sydämmessä iso haava jota se ei osaa parantaa
ei kukaan muukaan
Nyt se miettii
ei anna kenenkään enää yrittää"
"Öisin nään unta siitä
mitä minulle teit
Kun kysytään
miksi pelkäät
voi vain sanoa ettei minulle ole hätää
Silti sinun kätesi
tuntuu vieläkin poskellani
satuttaen
Mustelmat
joita luultiin lyijyksi
joihin sinä tarjouduit ostamaan
meikkivoidetta"
"Ambulanssin ääni
saa minut vieläkin värähtämään
Tunnen saman kylmyyden tunteen uudelleen
ja mietin
milloin susta yli pääsen?
En muista enää hymyäsi
vain päivän jolloin lähdit
ja äidin
joka piteli sinua
peitteli varpaasi
ettei sinua paleltaisi"
Eli siinä oli itsetekemiäni runoja vuosien varrelta. En jaksanut kuin muutaman laittaa. Mutta nyt on tämän tytön nukkumaan menoaika, joten good night.
No olihan tuo isänpäivä vähän haikee kun mulla ei ns sitä ole. ikinä en ole nähnyt tai en edes nimeä tiedä.
VastaaPoista