Hei maailma.
Kirjotan nyt tekstin jota en julkaise facebookissani. Teen yleensä aina niin, jotta kaverini pystyisivät lukemaan tekstini suoraan ettei tarvitse metsästää milloin olen kirjoittanut tai en.
Ajattelin puhua äidistäni.
Minulla on äiti, 40-vuotias neljän lapsen äiti.
Tällä hetkellä minulla on todella paha mieli ja se on äitini syytä. Elämäni aikana on ollut paljon hetkiä jolloin äitini on saanut minut surulliseksi tai suuttumaan. Nyt en ole vihainen olen vain niin loukkaantunut kuin ihminen vain voi olla toiselle joka on pettänyt luottamuksen. Äiti on tehnyt sitä monesti, liian monesti. Silti aina se saa anteeksi. On vaikeaa olla omalla äidilleen aikuinen, kun se ei itse tajua aina aiheuttamiaan vahinkoja. Miten joka kerta kuin se tekee jotain tälläista haluaisin sen pois mun elämästä. Miten haluaisin huutaa ja syyttää sitä kaikesta minkä se oikeasti ansaitsee.
Mutta mä en voi. Sama miten se mua satuttaa en halua, että siihen sattuu.
Kaiken sen tekojen jälkeen on kauheaa miten kunnioitus omaa äitiään kohtaan on kadonnut ja kaiken sen tekojen jälkeen rakastan sitä kaikesta huolimatta niin paljon, että tulen aina antamaan sen hölmöydet anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti